Mäntsälä-Seuran kotisivut: Mäntsälän murre

MÄNTSÄLÄN MURRE

Mäntsälän murre kuuluu hämäläisiin murteisiin. Me muistamme aina käyttää omistusliitteitä, siis "minun kirjani". Diftongit lausutaan leveästi, "Mänttälä kuuluu kolmantee kasvuvyähykkeesee".
Harvoin sanotaan ihmisestä hän, kyllä se on se. R (ärrä) tulee usein D:n tilalle, vaikka kyllä D:kin osataan sanoa.

Mäntsälän Murresanasto julkaistu!
Osmo Viljasen murresanaston sanakirja julkaistiin Kalevalan päivänä 28.2.2014.

Mäntsälän murre tutuksi -hanke:
Kotipaikkakuntamme murreperinteen säilyttämiseksi ja murteen tutuksi tekemiseksi Mäntsälä-Seurassa oli Mäntsälän murre tutuksi -hanke, joka päättyi vuoden 2014 lopussa. Kotiseutuneuvos Osmo Viljasen tekemän murrekortiston digitointi oli yksi sen osa. Hanke sisälsi myös aineiston keruuta ja murreperinteen tallentamista sekä Kirsti Mannisen käsikirjoittamat Mäntsälän murteella esitettävät pienoisnäytelmät, joita nähtiin Pitäjäntuvalla 24.8.2014. Näytelmät on videoitu ja niitä voi kysyä nähtäväksi Seuran taloudenhoitajalta.

Esimerkkejä murteesta:
perin konua = varsin kummallista.

Täällä tuodaan juhannuksena meijut rapunpieliin ja syksyllä perunat pannaan potikkakessiin.

Murrenäyte:

Tottahaa myä ny sev verran viaraanvarasi ollaa

Häi juu - näihhää se tais olla ja isäni Eino Leino näin kommenteerasi 1960-luvull. Meitilhää oli tavanomain ilta ja isä vesteli veittellääs noit niispulikoit ja silotteli jo niit hianol hiatapaperil ja siin samal muisteli entuures tapahtunneit. Häi et sunkaa sinä o tät viäl kuullukkaa, kuinka setäs Alpo ja minä elettii lapsuusvuosiammen ja joskus tautienkii korvettaes. Se meitin ainoo sisaremmen Hellä Maria nukahti ikunee jo perin vähäsenä ku taishaa flikkaparka tukahtua hinkuyskää - mut minkäs teit? Oltii myä penskat vissii jo toisel kymmenel ja tautisina maattii sänkypohjal pehkupolsteril. Raitikii takapualen alla oli jo ihah hikiin ja muutoinkii tukkoin olo. Kumminkii tot helpotust oli tulos, äirin aljettua neuvomaa oikee viisamman jälkeen. Kojettakais ny mukulat olla natistee, ettenkä poraamaa rupe - vaikka teitille nouskii noit nyppyloit ja taitaahaa olla nihkee olo. Kylhää ne vissii alkaas kihelmöittee, mut alkais niit ny kumminkaa raappimaa alja, ettei äiry. Ohhaa jo yskärrokkokii huulessannen ja pulataa voirella niit retan kans, ni pysyyhää veskellokii enempi ehjänä. Häi voirellaas vial teitil noo räkäröörit ku nehää punottaa samal taval ku hiipuvat kekäleet. Pysytten tykkänääs vaa siäl fällyjen alla, ettei toi vilee pääs hatoittamaa ja kyl se kuumekkii sitte alkaa lasetia. Ehhää kyl muista mikähää rokko se meitil silloin oli, mut tosi tautisia myä oltii. Tolle sipulille myä haistii ku sit jouruttii mairon sejas likimää - Hyi olkoo!

Ote Marjatta Utterin kirjoittaman jutun alusta kirjassa "Ei lisä pahaa tee".